Paukkuarkuus

12.06.2013

PAUKKUARASTA POMMINVARMAKSI

"Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi, hyvää uutta vuotta", kajahtelee joka puolelta. Lasit kilisevät, pommit paukkuvat ja noitapillit suhisevat ympärillä. Ihmiset halailevat toisiaan ja katselevat hymyillen taivaalle. Sisällä makuuhuoneessa on kuitenkin toisenlainen tunnelma. Seitsemän kuukauden ikäinen irlanninsetteri narttu Rosa, makaa sängyn alla. Se tärisee, läähättää ja kuolaa. Roosan pupillit ovat laajentuneet, häntä on painunut jalkojen väliin ja korvat ovat päätä myöten. Tämä on Rosan ensimmäinen uusivuosi ja tulee jättämään pitkään kestävän trauman sen mieleen.

Ääniherkkä vai äänikammoinen

Uusivuosi, ukonilma ja laukaukset ovat tavallisimmat pelonkohteet ääniherkille koirille. Näistä koirista käytetään montaa nimitystä ja pahimmassa muodossa puhutaan paukkuarasta tai äänikammoisesta koirasta. Sellaisella koiralla pelko ei ole enää normaalin rajoissa, vaan koira reagoi liioitellusti verrattuna todelliseen uhkaan. Koira voi jähmettyä kauhusta menettäen kokonaan toimintakykykynsä. Koirassa näkyy myös stressin merkkejä, se voi täristä, läähättää, vinkua, juosta pakoon, kuolata, menettää ruokahalunsa, nostaa hilseen pintaan, ripuloida tai piiloutua sängyn alle tai komeroon. Koiraan on lähes mahdotonta saada kontaktia, se on täysin omassa maailmassaan.

Miksi koira pelkää ääniä

Syynä pelkoon voivat olla perinnölliset taipumukset. Aggressiivisuuden, arkuuden ja hermostuneisuuden lisäksi paukkuarkuus on yksi voimakkaasti periytyvistä ominaisuuksista. Äänistä paniikkiin menevää yksilöä ei tule käyttää jalostukseen. Myös roduissa on eroja. Paimenkoirista löytyy enemmän ääniherkkiä yksilöitä kuin muista roduista.

Koiran pelästyminen 7-10 viikon ikäisenä aiheuttaa usein pysyvän pelon, mikäli koiraa ei vastaehdollisteta pelon kohteeseen mahdollisimman nopeasti.

Koiran kohdatessa jonkin muun traumaattisen tapahtuman kovan äänen yhteydessä, se voi yhdistää tapahtuman tähän ääneen ja pelätä myöhemmin kaikkia kovia ääniä.

Minäkö syyllinen

Yksi yleisimmistä pelon vahvistajista on kuitenkin omistajan käytös. Koira kuulee pamauksen, katsoo omistajaansa ja reagoi seuraavalla kerralla omistajan käyttäytymisen mukaan. Jos omistaja ei ole huomaavinaankaan ääntä, ei siihen koirankaan mielestä tarvitse reagoida. Sen sijaan, jos omistaja katsahtaa heti koiraan ja pahimmassa tapauksessa menee vielä silittämään koiraa ja rauhoittamaan sitä: "Mikä se oli, ei tarvitse pelätä, voi meidän pientä mussukkaa...", niin koira yhdistää omistajan omituisen käytöksen kuultuun pamaukseen. Koira ei ymmärrä mitä ihminen puhuu, vaan ihmisen säälittelevä ja huolestunut äänensävy vaikuttaa. Omistajan rauhoittelu siis itse asiassa palkitsee koiraa pelkäämisestä ja vahvistaa koiran pelkoreaktiota entisestään.

Voiko pelkoon vaikuttaa

Hermorakenteeltaan viallinen koira menee sokkiin kovan äänen kuullessaan. Se voi juosta kilometrejä pysähtymättä, purra omistajaansa tämän yrittäessä viedä sitä pihalle, kieltäytyä täysin syömästä tai liikkumasta ja sen palautuminen tilanteesta kestää suhteettoman kauan. Koira ei ole normaali paukuttelun loputtua, vaan paniikki voi kestää monta tuntia äänien loppumisen jälkeen. Tällaista koiraa ei voida totuttaa sietämään ääniä.

Jos taas koira ei vain ole tottunut koviin ääniin tai se on pelästymisen yhteydessä saanut äänikammon, se voidaan poisherkistää ja vastaehdollistaa sietämään ääniä. Hoitoon pitää minimissäänkin varata muutama kuukausi ja se tulee aloittaa sellaisena aikana, ettei koira joudu altistumaan pelon kohteelle.

Poisherkistäminen

Poisherkistäminen perustuu eläinten tavallisimpaan oppimiseen, habituaatioon eli tottumiseen. Kerrostalossa asuva koira ei reagoi rappukäytävistä kuuluviin ääniin, koska se on tottunut niihin. Jos omakotitalossa asuva koira viedään kerrostaloasuntoon, se voi saada haukkukohtauksen jokaisesta hissinkolahduksesta, koska ne ovat sille uusia ääniä, eikä se tiedä kuinka niihin tulisi suhtautua ja reagoida.

Poisherkistämisessä eläin altistetaan päivittäin äänille, jotka sille aiheuttavat pelkoa. Äänet tulevat kuitenkin niin hiljaa, ettei pelkoreaktiota synny. Helpointa tämä on tehdä ääni cd:llä, jolloin äänen voimakkuutta pystytään säätelemään joka harjoituksessa..

Vastaehdollistaminen

Vastaehdollistamisessa pelon kohde aletaan yhdistämään koiralle mieluisiin asioihin; ruokaan, leikkimiseen, omistajien kotiin tuloon tai mihin tahansa mikä on koiran mielestä tosi hauskaa. Tarkoituksena on korvata äänen aiheuttama pelko hyvänolontunteella. Harjoituksia tulee tehdä päivittäin 3-4 kertaa, vähintään 10 minuuttia kerrallaan.

Hui kauhistus-cd sisältää parikymmentä sivuisen oppaan koiran äänikammon hoitoon. Ohjeet sisältävät sekä poisherkistämisen, että vastaehdollistamisen. Cd:ssä on neljä ääniraitaa; vihellyksiä, suhauksia, rasahduksia, räjäytyksiä, pamauksia ja ilotulitusta.

Cd:n hinta on noin 40 e, mikä on pieni hinta koiran stressin vähentämisestä.

Apua uudeksi vuodeksi

Jos ei koulutusta ehditä tehdä, niin koiraa voidaan auttaa myös rauhoittavilla lääkkeillä. Tietyt lääkkeet kuitenkin lamauttavat koiran toimintaa ja se voi edelleen pelätä yhtä paljon, pystymättä kuitenkaan toimimaan sen mukaan. Monet ovat saaneet apua D.A.P.-haihduttimesta. Feromoni vaikuttaa koiraan siten, että se tunnistaa pelottavat asiat 'tuttuina ja turvallisina'. Adapterin käyttö tulee aloittaa vähintään kahta viikkoa ennen uuttavuotta.

Koira ulkoilutetaan ajoissa ennen kuin paukuttelu pahimmillaan alkaa. Verhot suljetaan ja valot sytytetään, jotta koira ei näe raketteja. Radio tai levy laitetaan soimaan, jolloin ulkoa kuuluvat äänet eivät kuulu niin voimakkaina. Koiralle voi myös laittaa pumpulista korvatulpat. Koiralle annetaan mieluista puuhaa kuten namipalojen etsimistä tai joku aktivointi lelu. Missään tapauksessa koiraa ei jätetä yksin, vaan omistajien tulee olla paikalla koiran tukena, aiheuttamatta kuitenkaan lisäpelkoa säälimisellä tai hyssyttelyllä.

Kirjoittaja: Janita Leinonen

Julkaistu Koirapostissa