Aggressiivisuus

12.06.2013

MIKSI KOIRANI ON AGGRESSIIVINEN

"Vili ei, lopeta", huutaa keski-ikäinen mieshenkilö ja kiskaisee samanaikaisesti voimakkaasti remmistä. Koira jatkaa haukkumista ja mies yrittää rauhoittaa koiraansa: "Ei mitään hätää, se on vain naapurin labradorinnoutaja Nasse, kyllä se saa mennä meidän ohitsemme, ihan rauhallisesi nyt". Vuotta myöhemmin mies nähdään lenkeillä vain ennen kuutta aamulla ja puolenyön jälkeen illalla, jotta hän vältyttäisi noloilta ja ikäviltä tilanteilta muita koiria kohdatessa. Samalla lenkit ovat ajallisesti lyhentyneet, koiran kanssa kävely ei ole enää mukavaa, eikä lenkkeily yöaikaan houkuta perheen ihmisiä. Kahta vuotta myöhemmin perheessä tapellaan siitä kuka joutuu viemään koiran ulos ja perhe on niin stressaantunut koiransa käyttäytymisestä, että he päättävät vihdoinkin puuttua ongelmaan.

Aggressiivisuus on yleisin syy koiranomin vastaanotolle tulemiseen. Asiakkaat kertovat lukeneensa kymmeniä koirakirjoja, etsineensä tietoa internetistä ja kokeilleensa kaikkea mahdollista koiransa käyttäytymisen muuttamiseksi. On tarjottu namipaloja, käytetty väkivaltaa tai suihkittu vettä koiran päälle, mutta mikään ei tunnu auttavan. Syy miksi ihmiset eivät usein onnistu yrityksissään johtuu siitä, että he puuttuvat vain näkyvään oireeseen, eivätkä itse syyhyn mikä kyseisen käyttäytymisen aiheuttaa. Monesti ihmiset vielä tietämättään vahvistavat koiransa ongelmakäyttäytymistä. Jos jokaiseen aggressiivisuuteen puututtaisiin samalla tavalla, ongelmat olisi helppo ratkaista itsekin. Koiran käyttäytymistä tulkitsevan henkilön tulee kuitenkin osata lukea koiran elekieltä ja tuntea eri aggressiivisuuden lajien syyt, oireet ja ilmenemistavat, jotta hän voi päätellä mikä on syynä koiran käyttäytymiseen ja osaa antaa oikeanlaiset ohjeet ongelman poistamiseksi.

Aggressiivisuuteen on monta syytä

Koiran aggressiivinen käyttäytyminen voi johtua johtajuusongelmista, puutteellisesta sosiaalistamisesta pentuaikana, stressistä, pelosta, turhautumisesta, hormonitoiminnasta tai koiran negatiivisista kokemuksista. Aggressiivisuus ja arkuus ovat geneettisesti periytyviä ominaisuuksia ja pennunostajan tuleekin valita pentu sellaisesta yhdistelmästä ettei hän tue tällaisten koirien käyttöä jalostukseen. Omistus- tai puolustus aggressio ilmenee koiran muristessa lelua tai ruokakuppia lähestyvälle ihmiselle. Tämä on koiralle luontaista käyttäytymistä ja ongelma voi johtua opetuksen tai luottamuksen puutteesta tai dominanssiongelmista. Reviiripuolustus kohdistuu aina oman lauman ulkopuolisiin henkilöihin, jotka tulevat koiran kotipihalle, sisälle kotiin tai vaikkapa autoon, jossa koira on. Suojeluaggressiivisuudessa koira puolustaa omistajaansa, eikä hyväksy vieraiden ihmisten pysähtymistä juttelemaan omistajan kanssa tai tämän lähestymistä. Saalistusaggressiivisuudessa koira jahtaa pienempiä koiria ja tekee "tapporavistuksen" kiinni saadessaan. Myös kipu tai sairaudet voivat olla syynä koiran aggressiiviseen käyttäytymiseen.

Koira puree kättä joka sitä ruokkii

Dominanssiongelmissa koira käytännössä puree kättä joka sitä ruokkii. Helpoiten tunnistettavat merkit ovat, että koira jossakin tilanteessa murisee omistajalleen tai tottelee vain silloin kun koiraa itseä huvittaa. Arvojärjestyksen epäselvyys aiheuttaa myös ns. epäsuoraan kohdistetun aggressiivisuuden, jolloin koira voi purra omistajaansa tai perheen toista koiraa, kun sitä estetään tekemästä niin kuin se haluaa. Koiran sosiaalistamiskausi kestää vain 12 elinviikkoon asti eli juuri sen ajan, jolloin ihmiset varovat viemästä pentua minnekään, koska sillä ei ole rokotuksia. Kuitenkin kaikkea mitä pentu kokee alle kolme kuukauden ikäisenä, se pitää elämään kuuluvina normaaleina asioina, joita ei tarvitse pelätä. Stressaantunut koira reagoi kaikkeen herkästi ja liioitellusti, kun taas turhautuneella koiralla aggressiivisuus on opittu tapa, jolla se saa paljon huomiota aikaiseksi. Narttukoirilla esiintyy ns. maternaalista aggressiivisuutta tiineyden tai valeraskauden aikana. Liiallisella hormonitoiminnalla varustetut urokset taas machoilevat kaikille muille uroksille. Huonot kokemukset ovat vaikeimmin vältettävä osa-alue. Aina jonkun kouluttamaton tai tottelematon koira pääsee irti, hyökkää toisen koiran päälle ja aiheuttaa tälle elinikäisiä traumoja. Tällaisessa tapauksessa koira tulisi mahdollisimman nopeasti uudelleen sosiaalistaa pelon kohteen aiheuttajaa kohtaan ettei pelko pääsisi laajentumaan.

Grillattu kanakaan ei aina kelpaa

Kaikissa aggressiotapauksissa parannetaan omistajan johtajuutta, vähennetään stressiä ja lisätään koiran aktivointia ja tottelevaisuutta. Niin kauan kuin koira näyttää omistajalleen keskisormea ja jättää huomiotta tämän käskyt, on turha puuttua näkyvään oireeseen. Vasta kun peruselementit koiran elämässä on kunnossa, aletaan muuttaa koiran toimintamallia tietyssä tilanteessa ja päästään itse ongelmasta eroon. Palataanpa vielä hetkeksi Viliin. Omistaja teki neljä klassista virhettä, joilla hän vahvisti koiransa käyttäytymistä. Huutaminen tilanteessa ei auta. Huutamalla saa vain koiran luulemaan, että omistajakin yhtyy hyökkäykseen ja huutaa vastaantuleville yhtä paljon kuin koira. Koira on niin korkeassa vietissä, että on aivan sama vaikka heiluttaisi grillattua kanaa koiran kuonon edessä, se ei näe, kuule eikä haista mitään siinä tilanteessa. Jos tapahtuma pääsee tälle asteelle, se voidaan keskeyttää, mutta huomattavasti tehokkaampaa on estää koiran pääsy näin korkeaan viettitilaan ja puuttua asiaan vielä silloin kun käskyt voidaan saada perille. Rauhoittelukaan ei auta, sillä koira kokee omistajan äänensävyn ja silittelyn palkitsevana. Remmistä kiskominen ei hyödytä, sillä vaikka koiran saisikin raahattua vastaantulijan ohi, sillä edelleen jää halu käydä vastaantulijan päälle ja reaktio on täysin samanlainen seuraavalla kerralla. Neljäs tässä tapauksessa tehty virhe on ongelmatilanteiden välttäminen. Ongelmat eivät poistu itsestään, niistä pääsee eroon vain opettamalla koiralle uusi toimintamalli kyseiseen tilanteeseen.

Kirjoittaja: Janita Leinonen