Arkuus

12.06.2013

ARKA, AREMPI, EUTANASIA

Pöydällä oleva kännykkä soi herkeämättä. "Vastaa nyt siihen", Ari huutaa keittiöstä Erjalle. "Ihan kohta", kuuluu vastaus. –Erja. Ihanko totta? Ai miten ihanaa, me tulemme heti katsomaan sitä. Erja selittää automatkalla puhelun sisällön Arille. –Satu on saanut uuden koiran, kaksi ja puolivuotiaan sekarotuisen Nuppelin. Se on kuulemma aivan ihana, ei päästä Satua hetkeksikään silmistään.

Ovikellon kilahdus saa Nuppelin haukahtamaan pari kertaa. Se hiipii varovasti eteiseen. "Tulkaa sisälle. Nuppelii, Nuppeli-kulta, tulepas katsomaan ketä tuli", Satu huutelee oven avattuaan.

Nuppeli haistelee varovasti Erjan ojentamaa kättä. Arin astuessa sisään se kavahtaa pari askelta taaksepäin. Lähes parimetrinen ja noin satakiloinen mies saa Nuppelin murisemaan vaimeasti. Ari kumartuu koiraa kohti käsi ojossa. Kaikki tapahtuu salaman nopeasti. Nuppeli rähähtää, puree nopeasti muutaman kerran Arin käteen ja syöksyy sohvan taakse piiloon. Ari ei ehdi kuin kiroamaan kumeasti, tarkastellessaan käteensä ilmestyneitä reikiä.

Arkuus on toiseksi yleisin koiraongelma aggressiivisuuden jälkeen. Joka rodusta löytyy rohkeita ja arkoja yksilöitä, mutta yleisesti varautuneisuutta löytyy enemmän vahtiroduilla, ja arkuutta ja terävyyttä paimenkoirilla. Pelkoaggressiivisuuteen liittyvä takaapäin pureminen on myös yleistä paimenkoirilla. Näykkäisyt kohdistuvat tällöin takapuoleen, reisiin tai pohkeisiin. Koira tekee nopean kevyen hyökkäyksen takaapäin ja singahtaa saman tien pakoon.

Aran koiran kanssa eläminen voi olla päivittäinen surun aihe. Sen sijaan, että koira tutkisi ympäristöä, heiluttaisi häntää vieraille tai söisi vieraiden ihmisten läsnä ollessa, se katsoo pupillit kauhusta laajentuneina ihmisten tutustumisyrityksiä. Koiran pakeneminen tai sulkeutuminen omaan kuoreensa ystävällisen käden lähestyessä on sydäntä raastavaa. Koiran täriseminen pelosta aina vieraan ihmisen lähestyessä on raskasta paitsi koiralle itselleen, myös sen omistajalle.

Pelko laajenee

Koiran pelko voi kohdistua joko kaikkiin perheen ulkopuolisiin ihmisiin tai vain tiettyyn ihmisryhmään. Pelon laukaisevana tekijänä voi olla ikä, sukupuoli tai vaikkapa ulkonäkö, esimerkiksi parta tai tummat vaatteet. Myös tietyn väriset tai rotuiset koirat voivat aiheuttaa pelkoa. Muita yleisiä kauhun kohteita ovat erilaiset äänet, paikat, kulkuneuvot ja ympäristön uudet asiat, kuten heiluva roskapussi tai lenkkipolun varrelle ilmestynyt aurauskeppi. Tietyt hoitotoimenpiteetkään eivät ole joka perheessä itsestään selviä asioita, vaan jo kynsisaksien näkeminenkin voi saada koiran livistämään paikalta.

Syinä arkuuteen voivat olla sosiaalistamisen puute tai vähyys pentuaikana, huonot kokemukset, geneettinen perimä, omistajan käytös tietyissä tilanteissa tai fyysiset heikkoudet. Tavallisesti pelon kohteet myös yleistyvät pikkuhiljaa. Aluksi koira voi pelätä miehiä, sitten miesten lisäksi lapsia ja lopulta kaikkia vieraita ihmisiä. Arkuus ja aggressiivisuus ovat periytyviä ominaisuuksia, tämän vuoksi arkoja koiria ei tule käyttää jalostukseen. Geeniperimän aiheuttamaa arkuutta ei voida poistaa, vaan tilanteita ja niihin reagointia voidaan ainoastaan helpottaa, jotta koiran elämästä tulisi edes jotenkuten siedettävää.

Tunnista elekieli

Koiran parasta sosiaalistamisikää ovat ikäviikot 5-12. Kaikki mitä koira tänä aikana kokee, se pitää normaalina elämään kuuluvina asioina. Menetettyä sosiaalistumisaikaa ei voida koskaan myöhemmin täysin korvata.

Huonot kokemukset saavat koiran menettämään luottamuksensa jopa yhdestä kerrasta. Hermoon osuminen kynnenleikkuun yhteydessä tai pikkupoikien kiusan kohteeksi joutuminen, voivat pysyä koiran muistissa läpi sen koko loppuelämän.

Arkuus ja pelko voivat näkyä eri tavoin, koira voi karata, piiloutua, hyökätä, haukkua tai kieltäytyä liikkumasta tai syömästä. Pahimmissa tapauksissa koira virtsaa alleen, menee lukkoon tai paniikkiin ja puree kohdetta päästäkseen pois tilanteesta. Murina- ja puremistapauksessa on aina luettava koiran eleitä, jotta tiedetään onko kysymyksessä dominanssi vai arkuus. Pelkäävästä koirasta näkyy stressin merkkejä, se läähättää, vinkuu, hilseilee tai vapisee. Koiran paino on takaosalla, korvat päätä myöten ja häntä alhaalla.

Aikaa vievä ongelma

Kaikissa arkuustapauksissa tilannetta lähdetään ratkomaan yhtä aikaa monelta suunnalta. Koira tarkistetaan eläinlääkärillä, kiropraktikolla tai hierojalle, ettei koiralla ole kipuja tai fyysistä vikaa. Koiran stressitasoa lasketaan, jotta saadaan liioitellut reaktiot pienenemään ja koiraa aletaan poisherkistää ja vastaehdollistaa pelon kohteeseen. Toisin sanoen pelottavasta asiasta tehdään ensin koiralle merkityksetön ja sen jälkeen korvataan pelko hyvänolontunteella.

Koko terapian ajan koira altistetaan niin pienille annoksille ärsykettä, ettei pelkoreaktiota synny. Aloitetaan siis vähiten pelottavista kohteista ja riittävän kaukaa. Mikäli koira pelko on hallitsematonta, voidaan ottaa avuksi lääkitys tai lievemmissä tapauksissa esimerkiksi feromoniadapteri eli D.A.P. Jokaiseen tapaukseen puututaan yksilöllisesti koiran mukaan, koska koirien kokemukset ja pelon aste vaihtelevat suuresti. Arkuuden vähentäminen ja poistaminen on yksi eniten aikaa vievistä ongelmista.

Taustatieto helpottaa

Palataksemme Nuppeliin. Aikuisena kotia vaihtaneet koirat ovat usein ongelmallisia ratkottavia, koska niiden taustoja ei tunneta. On paljon helpompi puuttua ongelmaan, jos tiedetään mitä on tapahtunut ja miksi koira pelkää. Kun ongelmana ovat vieraat ihmiset, on luottamuksen voittaminen yksi suurimmista päämääristä. Vieras ei saa yrittää koskea koiraan tai hieroa tuttavuutta sen kanssa. Koiran on saatava tutustua kohteeseen omilla ehdoillaan esim. etsimällä nameja ihmisen ympäristöstä. Koiran pitää voida luottaa siihen, että ihmisen lähelle menemisestä ei seuraa jotain ikävää. Se voi mennä haistamaan ilman, että ihminen yrittää heti tarttua siihen kiinni. Koira pelkää ojennettua kättä, koska sellainen on joskus satuttanut sitä. Tähän voidaan verrata ihmistä, jota entinen aviopuoliso on lyönyt jatkuvasti. Seuraavassakaan suhteessa ei pahoinpidelty henkilö voi aluksi luottaa puolisoonsa, vaan käden nostaminen tietyissä tilanteissa, saa tämän henkilön suojautumaan, vaistomaisesti. Koirat eivät ymmärrä meidän lauseitamme "en minä tee sinulle mitään pahaa". Luottamus pitää ansaita.

Voit vaikuttaa

Kaikki hauskat asiat, kuten ruuat, leikkimiset, aktivointilelut ja ulkoilut tapahtuvat opetusvaiheessa vieraiden ihmisten läsnä ollessa.

Vieraita ihmisiä pitää saada paljon harjoitusvälineiksi ja myös näille ihmisille tulee opettaa kuinka aran koiran kanssa käyttäydytään. Ihmiset eivät saa käyttää uhkaavia eleitä; hampaiden näyttämistä, tuijottamista tai silmiin katsomista, kumartumista, pään päältä silittämistä, äkkiliikkeitä tai kovaa ääntä. Sen sijaan ihmisten pitää käyttää rauhoittavia signaaleita; olla kylki koiraan päin, katsoa koiran ohi, haukotella, lipaista huulia yms. Omistaja taas ei saa vahvistaa koiran arkailua säälittelyllä, lässyttämisellä, houkuttelulla tai syliin ottamisella.

Paras lääke arkuuteen on kuitenkin ennaltaehkäisy. Älä ota arkaa pentua tai pentua aroista vanhemmista. Sosiaalista pentua alusta lähtien, äläkä ota eristyksessä kasvatettua pentua. Älä anna kenenkään pelotella koiraasi, edes leikillään. Opettele lukemaan koiraasi, jotta et tulkitse kaikkea haukkumista ja hyökkäilyä peloksi. Mikäli koira pelästyy jotakin, älä anna pelon jäädä päälle ja kasvaa, vaan uhraa aikaa ja aloita uudelleen sosiaalistaminen heti. Älä välttele koiran pelkäämiä asioita, sillä muuten se ei koskaan edes voi tottua niihin!

Kirjoittaja: Janita Leinonen

Julkaistu Koirapostissa