Henkinen valmentautuminen

12.06.2013

OSAAN MUTTA EN ONNISTU

"Missä ihmeessä se rokotustodistus nyt on, kyllä minä sen tänne laukkuun laitoin", mutisee Moona ja penkoo kassiaan kädet täristen. Kun laukku on tyhjennetty, eikä rokotuspapereita löydy, Moona muistaakin siirtäneensä ne povitaskuun. Seuraavan tunnin aikana Moona ehtii käydä neljä kertaa vessassa. Hänellä on vatsa sekaisin, paha olo ja päätäkin särkee. Kun oma vuoro tulee, hän astelee hikoillen ja sydän pamppaillen lähtölinjalle. Moona irrottaa koiran pannan ja aloittaa suorituksensa. Ennen kolmatta estettä kuuluu pillin vihellys, tuomari ei ollut antanut parille vielä lähtölupaa ja suoritus on hylätty. Vuoden valmistautuminen on ohi muutamassa sekunnissa. Moona muistaa ensimmäiset agilityn SM-kilpailunsa vain sumuisena sekoiluna.

TERAPIAN TARPEESSA

Henkiseen puoleen puututaan usein turhan myöhään eli vasta, kun kilpailuissa ei päästä harjoitusten tasoisiin suorituksiin. Silloin epäonnistuneet kisasuoritukset ovat kuitenkin jo ehtineet nakertaa melkoisen loven itsetuntoomme ja uskoon omiin kykyihimme ja mahdollisuuksiimme. Mitä korkeammalla tasolla kilpaillaan, sitä vähemmän onnella ja epäonnella on tekemistä tuloksen kanssa. Taitojen lisäksi suoritukseemme vaikuttavat ohjaajan keskittymiskyky ja hermojen hallinta. Henkinen valmentautuminen ei ole taikakalu menestykseen, vaan yksi osatekijä matkalla onnistuneisiin suorituksiin. Henkinen vahvuus on myös selviämistä väistämättömistä pettymyksistä ja epäonnistumisista, voidaksemme jatkaa eteenpäin.

MITÄ MUUT AJATTELEVAT

Jännittäminen johtuu useimmiten epäonnistumisen pelosta. Se on sidoksissa itsetuntoon, uskaltaako laittaa itsensä likoon muiden edessä, välittämättä siitä mitä muut itsestä ajattelevat. Jotta voi tehdä hyvin, on myös uskallettava tehdä väärin. On suuri ero siinä pelkääkö vai vihaako häviämistä. Kun pelkää epäonnistumista, oma keskittyminen suuntautuu virheiden välttämiseen ja liialliseen varovaisuuteen, se taas aiheuttaa epätavallisia virheitä; "ei se sellaista ikinä ennen ole tehnyt". Mitä enemmän kilpailulla on merkitystä, sitä suuremmaksi oma sisäinen paine nousee. Ajatukset eivät enää pysy omassa suorituksessa, vaan ne vaeltavat mahdolliseen titteliin, aikaan, pisteisiin, sijoitukseen tai luokkanousuun. Kilpailija alkaa keskittyä asioihin, joihin ei pysty itse edes vaikuttamaan.

PERHOSIA VATSASSA

Jos ei jännitä lainkaan, ei todennäköisesti suhtaudu tilanteeseen riittävän vakavasti. Pieni jännitys on hyvästä, sillä vireystilan on kilpailuissa oltava eri kuin sohvalla maatessa. Sopiva jännitys terästää aistit ja lihakset, jolloin ohjaaja pystyy reagoimaan nopeammin ja tarkemmin. Stressitila siis parantaa suorituskykyä ja mahdollistaa maksimaalisen suorituksen. Hyvä jännitys tuntuu usein perhosina vatsassa. Olo on hermostunut, mutta pirteä; "en malta enää odottaa omaa vuoroani". Aineenvaihdunta kiihtyy ja kilpailija joutuu käymään tiheämmin vessassa. Kun suoritus alkaa, jännitys häviää hetkessä. Sopiva vireystila on yksilöllistä, toiset tarvitsevat kahvia, toiset taas rentoutumista päästäkseen parhaaseen suoritustasoonsa.

JÄYKKÄ KUIN PATSAS

Liiallinen jännitys vie energiaa, häiritsee keskittymistä ja heikentää suoritusta. Se vetää olon veltoksi ja saa ohjaajan "kipsiin" tai sitten mieli käy ylikierroksilla ja kaikki menee sähläämiseksi. Korkea stressitila voi tuntua voimattomuutena ja väsymyksenä. Jalat ovat vetelät, hengitys on tiheää ja pinnallista, sydän hakkaa, kädet tärisevät ja vatsa on ripulilla. Pahimmassa tapauksessa ohjaaja menettää yöunensa ja saa fyysisiä oireita, kuten vatsakramppeja ja päänsärkyä, jo päiviä ennen varsinaista kilpailua. Jännityksen vaikutuksesta kaikesta liikkumisesta ja puhumisesta puuttuu rentous. Yliyrittämisestä ja liiallisesta varmistelusta johtuen ohjaajan liikkeet ovat nykiviä tai ylikorostuneita. Ääni on kireämpi ja kimeämpi kuin harjoitustilanteissa, ja sen takia koira ei reagoi käskytyksiin normaalisti.

TUOKIN ON TÄÄLLÄ

Usein loppusuoritus epäonnistumisen jälkeen sujuu hyvin, koska paineet ovat poissa. Kaikki menee kuin itsestään, yhtä rennosti kuin treeneissäkin. Tavoitteena onkin löytää tuo sama vapautunut olotila suorituksen alusta loppuun. Analysoi miksi, milloin ja miten paljon jännität. Laukaiseeko jännityksen kilpailijamäärä, tietty osanottaja tai katsoja, kilpailupaikka vai kenties epävarmuus omasta osaamisesta. Kun löydät syyn jännittämiseesi, sitä on helpompi alkaa työstää. Ota ajatuksesi kuriin mielikuvaharjoittelun avulla, se keskittää ajatukset oikeisiin kohteisiin ja kääntää negatiiviset ajatukset pois mielestä. Myös oikeanlainen hengitys ja tankkaus lisäävät keskittymiskykyä. Hyvää fiilistä voi ennen kilpailuja lisätä vaikkapa kuuntelemalla omaa mielimusiikkia.

AJATUSMADOT KURIIN

Oma mieli voi olla ankarin kriitikkomme ja tuhoavin vihollisemme. "Emme voi pärjätä näin isoissa kisoissa" ja "Rekku ei varmasti mene ruutuun, kun tuomari seisoo noin lähellä" ovat ns. ajatusmatoja. Ne jäävät alitajuntaan, kaihertavat itsetuntoa ja ovat ensimmäinen askel kohti epäonnistumista. Tarkkaile mitä ajattelet ja katkaise negatiiviset ajatukset heti, kun huomaat ne. Itselleen puhuminen ei saa olla pelkkää marinaa, nalkutusta ja masentuneita huomautuksia. Mieti mitä ensi kerralla haluaisit ajatella, kun vastaavia ajatuksia putkahtaa päähäsi. Puhu itsellesi kuten puhuisit parhaalle ystävällesi, kannusta ja tue itseäsi sisäisessä keskustelussasi. Sinä päätät millainen nauha päässäsi pyörii. Kukaan muu ei aseta rajoja menestyksellesi ja onnistumisellesi kuin sinä itse.

KESKITTYMINEN

Ihannetilanteessa ohjaaja on omassa suorituskuplassaan. Hän sulkee tuomarin, yleisön ja muut mahdolliset häiriötekijät pois mielestään ja keskittyy vain olennaiseen. Kilpailija ei voi vaikuttaa tuomarin arvosteluun, olosuhteisiin, muiden kilpailijoiden tuloksiin tai lopulliseen sijoitukseensa, joten niitä on turha murehtia tai spekuloida etukäteen. Ajatukset ja energia tulee suunnata asioihin, joihin itse voi vaikuttaa eli omaan ja koiransa suoritukseen sillä hetkellä ja niissä olosuhteissa. Virhe on myös keskittyä siihen mitä ei saa tehdä; "en saa irrota liian kauas koirasta". Kaikki ei, en ja älä - ajatukset tulee kääntää positiiviseen muotoon; "pysyn lähellä koiraa". Ajatuksen voima on valtava ja ennen pitkää kilpailija on siellä missä hänen ajatuksensakin.

KIVINEN TIE HUIPULLE

Kun kisajännitys iskee, muistuta itseäsi miksi olet niissä kilpailuissa. Kukaan ei kilpaile ja maksa kisamaksuja muita miellyttääkseen. Sinä harjoittelet ja kilpailet itsesi ja koirasi takia, koska te molemmat nautitte lajista. Ei ole mitään merkitystä mitä tuomari, toimihenkilöt, yleisö tai seurakaverit sinusta ja suorituksestanne ajattelevat. Tärkeintä on millainen olet koirasi silmissä. Ole sille reilu ohjaaja, äläkä koskaan luovuta etukäteen sen puolesta. Jatkuva menestys tai epäonnistuminen ei ole jatkumo "kerran kävi niin, aina käy niin". Jokainen kilpailu on uusi mahdollisuus. Koirasi antaa sinulle aina kaikkensa, ole koirasi arvoinen ja anna sinäkin sille kaikkesi, te kilpailette vain itsenne tähden, ette täyttääksenne muiden odotuksia!

Kirjoittaja: Janita Leinonen

Julkaistu Koirapostissa