Oppiminen

12.06.2013

TYHMÄ KUIN SAAPAS

Jääkaapin ovi aukeaa ja Poke on salamana isännän jaloissa. "Sinulla on kanssa aina nälkä", toteaa isäntä ja heltiää antamaan kaverille makkaran palasen. Puoli tuntia myöhemmin Poke juoksentelee pihalla ja isäntä yrittää kutsua sen sisälle. "Tänne poika, tule tule nyt". Maanittelu muuttuu pikkuhiljaa karjaisuksi, mutta tuntuu kuin koira olisi menettänyt kuulonsa. Miksi Poke ei singahda luokse kutsuttaessa yhtä nopeasti paikalle kuin jääkaapin oven auetessa?

Olen kilpaillut koirieni kanssa kymmenessä koiraharrastuslajissa, jokaisessa vieläpä suht menestyksekkäästi. Perheemme kaikki neljä koiraa ovat tottelevaisuusvalioita ja kolme niistä on myös agilityvalioita. Toinen kisakoirani tuli heti neljä vuotta täytettyään nelosvalioksi ja nuorimmainen oli kaksi vuotis synttäreihinsä mennessä ehtinyt tottelevaisuusvalioarvon lisäksi nousta agilityn kolmosluokkaan, suorittaa BH-kokeen ja opetella paimennuksen perusteet ja vesipelastuksen alokasluokan liikkeet.

Usein kysytään kuinka paljon oikein treenaan koirieni kanssa. Totta puhuen paljon vähemmän kuin useimmat tuntemani ihmiset. Ero on vain siinä, että arkitottelevaisuus on talossamme elämäntapa ja koulutuksissa pyrin alusta asti kiinnittämään huomiota palkitsemisen ajoitukseen ja palkkioon jota käytän.

Klassinen ehdollistuminen

Jotta koiraa voisi kouluttaa tehokkaasti, tulisi tuntea oppimisen perusteet. Kaiken oppimisen perustana ovat klassinen – ja välineellinen ehdollistuminen.

Klassinen oppiminen tarkoittaa, että jostain merkityksettömästä asiasta tulee koiralle merkityksellinen. Sana 'istu' ei tarkoita pennulle vielä mitään, mutta me haluamme yhdistää tuon merkityksettömän sanan takapuolen painamiseen maahan. Poken tapauksessa jääkaapin oven aukeamisesta on tullut merkityksellistä, se tarkoittaa mahdollisuutta saada ruokaa ja siksi koira singahtaa tikkana paikalle. Ovikello-efektin tuntee varmasti jokainen koirien kanssa tekemisissä ollut. Pennut eivät hauku ovikelloa syntymästään lähtien. Vasta kun ne oppivat yhdistämään ovikellon äänen ovelle ryntäämiseen ja vieraiden tuloon, tulee ovikellosta niille merkityksellinen ja ne alkavat haukkua sen kuullessaan.

Välineellinen ehdollistuminen

Thorndike Edward Lee on aikoinaan määritellyt oppisen perusteita. Law of Effect tarkoittaa: Reaktiot, jotka tuottavat palkkion, kasvattavat esiintymistiheyttään. Jos koira saa makupalan joka kerta istuessaan, se ei kohta muuta teekään, koira tarjoaa istumista useammin ja useammin ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Ei kuitenkaan vielä riitä, että koira palkitaan joka kerta. Palkkion pitää myös olla koiralle mieleinen. Omistaja ei voi päättää mistä hänen koiransa pitää, sen päättää koira. Jos koirasi ei pidä juustosta, miksi ihmeessä se tekisi mitään sen eteen. Jos sinä et pidä kaurapuurosta ja joku tarjoaa sinulle sitä palkaksi työstäsi, niin työsi jäisi varmasti tekemättä. "Pidä kaurapuurosi", ajattelet ja lähdet hauskempiin puuhiin. Näin ajattelee moni koirakin, "pidä kuivanappulasi, maan haistelu ja kavereiden kanssa leikkiminen ovat paljon motivoivampia kuin sinun valitsemasi palkkiot".

Ajoitus on kaiken A ja O

Sen lisäksi, että palkkion pitää tulla usein ja olla koiralle mieleinen, sen pitää tulla oikeaan aikaan. Koirilla on tehty tutkimus, jossa toinen ryhmä palkittiin puolen sekunnin sisällä jonkin asian tekemisestä. Koira istumaan ja makupala suuhun puolen sekunnin sisällä takapuolen laskeutumisesta. Koirat tarvitsivat keskimäärin 5-7 toistoa, ennen kuin ne yhdistivät tekemisen palkkioon ja alkoivat tarjota toivottua toimintaa.

Toiselle ryhmälle palkkio annettiin kolmen sekunnin päästä toiminnosta. Koira siis istumaan, odotetaan kolme sekuntia ja annetaan makupala suuhun. Tämän ryhmän koirat tarvitsivat toistoja 20 kertaa enemmän kuin verrokkiryhmä, ennen kuin alkoivat tarjota toivottua toimintaa. Onhan se ihan eri asia, että joudummeko toistamaan jotain asiaa koirallemme seitsemän kertaa vai 140 kertaa ennen kuin se oppii mitä haluamme ja kyse on kuitenkin vain muutaman sekunnin erosta.

Sanoja ei voi yhdistellä

Koira oppii yhdistämään sanoja asioihin, mutta ei sanoja keskenään. Jos koira osaa sanat istu ja syömään, se ei kuitenkaan pysty yhdistämään niitä keskenään. 'Istu syömään', on mahdoton vaatimus. Varsinkin kielloissa ihmiset kuitenkin odottavat koiriltaan tällaista yhdistelykykyä. Ei hypi, ei vedä, ei ota ja ei tule ovat usein kuultuja kieltoja. Jos koiralle näiden sijaan opetettaisiin sanat, joita sen halutaan tekevän; istu, remmissä, jätä ja odota, niin koira oppisi paljon nopeammin tarjoamaan toivottua käyttäytymistä.

Koiraa ei voi myöskään vaatia tottelemaan sanoja, joita sille ei ole opetettu. Jos luennolla pyydän jonkun ihmisen eteen ja hoen hänelle "dägädöf", tämä henkilö ei tee käskyni mukaisesti yksinkertaisesti siksi, ettei hän tiedä mitä kyseinen sana tarkoittaa. Koirille kuitenkin usein hoetaan sanoja, joiden merkitystä niille ei ole koskaan opetettu, kuten 'pää kiinni' tai 'hiljaa'.

Katsekontaktin merkitys

Oppimisesta puhuttaessa heitän luennolla usein kysymyksen: "Kuka tulisi tänne eteen esittämään kuinka alistuva koira käyttäytyy?" Sitten seuraan mielenkiinnolla yleisön reaktioita. Johan alkaa lattia, pöytä, paperit tai naapurin villapaidan kuviot kiinnostamaan. Kun emme halua tehdä jotain, käännämme katseemme pois, 'älä vain minua pyydä sinne mitään tekemään'. Koirat käyttäytyvät täsmälleen samalla tavalla. Niin kauan, kun sinulla ei ole katsekontaktia koiraan, käskysi kaikuvat kuuroille korville. Seuraapa ensi kerralla koulutuskentällä koiria, jotka eivät tottele. Huomaat niiden välttävän katsekontaktia omistajiinsa. Niin kauan kuin ei katso päin, on lupa leikkiä kuuroa. Ota siis ensin kontakti koiraasi vaikkapa kutsumalla sitä nimellä ja anna käsky vasta, kun se katsoo sinua päin. Toki koirat kuulevat muuallekin katsoessaan, mutta totellakseen siinä tilassa, niiden pitää olla jo motivoituneita suoritukseen.

Ilmainen ei ole arvokasta

Miksi koira tekisi töitä namipalan eteen, jos ruokaa on aina tarjolla? Miksi koira tekisi töitä rapsutusten ja kehujen eteen, jos niitä saa muutenkin jatkuvasti tekemättä mitään? Miksi koira tekisi töitä saadakseen lelun, jos niitä on aina saatavilla?

Koira ei tottele siksi, että sitä käsketään, vaan siksi, että se odottaa hyötyvänsä siitä jotakin. Jos se saa tottelemisesta lelun, ruokaa tai rapsutuksia tai pääsee vaikkapa vapaaksi juoksentelemaan, sen tottelevaisuus nousee huimasti. Se haluaa totella, koska siitä seuraa jotain sille itselleen positiivista. Palkkio, joka on aina tarjolla, menettää kuitenkin merkityksensä. Jos koiralla on kotona seisova pöytä eli vapaa ruokinta, lelut lattialla ja rapsutuksiakin saa aina omistajan luo mennessä, niin ei ole enää mitään millä koiraa voisi motivoida tottelemaan, se saa kaiken ilmaiseksi.

Palkitse läpi elämän

Kuinka Poke sitten saadaan loppujen lopuksi tottelemaan tänne käskyä? Palkitsemalla se aluksi joka kerta luoksetulon yhteydessä. Antamalla sille palkkioksi jotain mitä se oikeasti haluaa, vaikkapa siankorva. Kehumalla heti, kun se lähtee tulemaan luokse ja antamalla palkkio saman tien sen tullessa. Välillä vain kutsumalla luo, palkitsemalla luoksetulo leikkihetkellä ja päästämällä se takaisin pihalle juoksentelemaan. Jos koira kutsutaan pihalta luokse vain silloin, kun se laitetaan sisälle, se oppii tämän nopeasti. Ei kannata mennä, koska joutuu sisälle. Koiran pitää uskoa, että luokse menemisestä seuraa aina jotain kivaa ja se on aina kannattavaa. Kun koira on oppinut tulemaan luo, pitää palkitsemista jatkaa epäsäännöllisesti läpi sen elämän. Kun palkitseminen lopetetaan, koira jatkaa toimintaa vielä jonkin aikaa, mutta tottelevaisuus hiipuu nopeasti, jos palkitseminen jätetään kokonaan pois.

Kirjoittaja: Janita Leinonen

Julkaistu Koirapostissa