Osa 4

12.06.2013

KOIRAT LEHDEN KYSYMYS- JA VASTAUSPALSTA osa 4

Meillä on kaksi koiraa, uros ja narttu. Uros on muutaman vuoden yksivuotiasta narttuamme vanhempi. Tahtoisimme hankkia vielä yhden koiran, sukupuolella ei ole oikeastaan väliä, kunhan sattuu sopiva yksilö kohdalle. Jos meille muuttaa kolmas turre, mitä meidän tulisi huomioida esimerkiksi laumahierarkian suhteen? Mihin muihin seikkoihin tulisi kiinnittää huomiota? Annamme pennulle toki omaa aikaa, jotta se tottuisi toimimaan myös ilman koirakavereitaan esimerkiksi ulkoillessa, mutta päteekö sama myös toisinpäin? Pitääkö myös vanhempia koiria viedä lenkille ja harrastuksiin ilman mukaan tahtovaa pentua?

Kolmas koira toden sanoo

Hei!

Perheen koirien väliset riidat pystytään estämään varmimmin sillä, että lauman johtajuus on ihmisillä. Johtajuus tarkoittaa sitä, että koira kunnioittaa ihmistä ja ihminen voi luottaa koiraansa, että saa sen hallintaan kaikissa tilanteissa ilman remmiä. Johtajuuden puutteen huomaa mm. sellaisista asioista, että koira asettaa rajoja ihmisille. Se murisee "et saa leikata kynsiäni" tai "et saa ottaa minua pois sängyltä tai pöydän alta". Koira ns. jakelee oikeuksia, kuka saa tehdä mitäkin. Tämä oikeuksien jakaminen on lauman johtajan tehtävä. Toinen johtajuuden puutteesta kertova asia on koiran tottelemattomuus. Koira tottelee silloin, kun sitä huvittaa. Kun ollaan kotona kinkku kädessä, koira tekee vaikka voltin. Kun lenkillä ja tulee koiria vastaan tai rullaluistelija menee ohi, lähentelee koiran tottelevaisuusprosentti nollaa.

Ongelmia tulee helpoiten kilteille ja ystävällisille ihmisille, jotka haluavat koiransa parasta, mutta samalla tekevät siitä tietämättään pikkuhiljaa perhediktaattorin. Koira on laumaeläin ja se ei voi elää demokraattisessa ja tasa-arvoisessa suhteessa. Mikäli ihminen ei aseta koiralle rajoja, sen on pakko alkaa asettaa niitä itse, koska jollakin on laumassa oltava enemmän valtaa ja oikeuksia kuin muilla.

Johtajuuden lisäksi toinen ongelmien aiheuttaja on kouluttamattomuus. Mitä vähemmän koiraa koulutetaan, sitä enemmän se elää viettien ja vaistojen varassa. Yhteiskuntakelpoinen koira ei sisälly tuohon määritelmään, "villieläimen" kanssa on aina vaikeuksia. Tottelevaisuusharjoituksetkin vahvistavat ihmisen johtajuutta.

Yleisen käsityksen mukaan koirien arvojärjestystä pitää vahvistaa antamalla vanhemmalle koiralle ensin ruoka ja huomio ja päästämällä se ensimmäiseksi ulos ovesta tai autosta. Tämä pitää paikkansa, mikäli johtajuus ei ole ihmisellä. Näillä toimenpiteillä saadaan estettyä riitoja koirien välillä. Jos arvojärjestys on perheessä oikein ja ihmiset ovat koirien yläpuolella, niin ihmisellä on valta päättää kaikista lauman asioista, eivätkä koirat kyseenalaista päätöksiä, on kyse sitten ruoasta tai huomiosta. Koirien keskinäistä arvojärjestystä ihminen ei pysty päättämään. Ikä ei ole välttämättä ratkaiseva tekijä, vaan enemmän merkitystä on koirien luonteella. Vahvaluontoinen ja älykäs koira jyrää vanhemman koiran ylitse jossain vaiheessa riippumatta ihmisen toimista. Vääränarvojärjestyksen vahvistaminen vain kärjistää tilannetta ja saa aikaan enemmän tappeluita.

Ikäeroksi perheessä suosittelen minimissään kaksi vuotta koirien välille. Kaksi nuorta koiraa viihtyvät turhan hyvin keskenään. Ne leikkivät jatkuvasti ja niiden stressitaso nousee, koska kumpikaan ei osaa lopettaa leikkiä. Leikki menee helposti överiksi ja aiheuttaa kärhämiä. Silloin tällöin kuulee, että "otimme toisen koiran kaveriksi ensimmäiselle koiralle". Mikäli koiraa ei oteta kaveriksi ihmiselle, olisi se ensimmäinenkin koira pitänyt jättää ottamatta. Koiralle pitää olla aikaa ja jos perheessä on useampia koiria, niille kaikille pitää riittää omaa aikaa ihmisen kanssa. Perussääntönä voidaan pitää, että perhe on valmis toiseen koiraan, kun ensimmäinen on koulutettu sille tasolle ja niille tavoille, että sen kanssa on helppo pärjätä tilanteessa kuin tilanteessa. Mikäli edellisen koiran kanssa on ongelmia (esim. rähisee vastaantuleville koirille), tulisi nämä ongelmat kouluttaa pois ennen uuden koiran ottamista, muuten perheessä on vuoden kuluttua kaksi ongelmakoiraa. Useampaa koiraa hankkiessa tulee ajatella myös tulevaisuutta. Jos perheessä on nyt kolme nuorta koiraa, niin 10 vuoden päästä perheessä on kolme eläkeläiskoiraa. Mikäli koirien kanssa haluaa harrastaa, kasvaa koirien määrä perheessä helposti suhteettoman suureksi, kun ensimmäiset koirat siirtyvät eläkeikään ja molemmille halutaan uudet harrastuskoirat.

Kun perheeseen tulee kolmas koira, tärkeintä on päivittäin viettää hetkiä pennun kanssa ilman toisia koiria, jotta sitä saadaan leimautettua ihmisiin, eikä pelkästään toisiin koiriin. Se voi olla lyhyempi lenkki ulkona, pieni leikkihetki, kun muut koirat on suljettu eri huoneeseen tai vaikkapa kyläreissu tuttujen luokse. Myöskään vanhempien koirien rutiinit eivät saa täysin muuttua, vaan niidenkin on saatava nauttia hetkistä ilman karvoissa roikkuvaa pentua.

Vanhemmat koirat näyttävät usein protestoivan uutta tulokasta. Varsinkin, jos ne ovat ohittaneet leikki-iän. Tämä "yök, en kestä sinua silmissäni"-vaihe kestää n. kolme viikkoa, eikä siihen tarvitse puuttua millään tavalla. Sääntönä voidaan pitää, että vanhempi koira saa murista pennulle, koska tällöin se asettaa sille rajoja ja opettaa laumajärjestystä. Se ei kuitenkaan koskaan saa purra niin, että pentuun tulisi jälki. Murina on siis sallittua, mikäli pentu lähestyy vanhempaa koiraa sen levätessä tai syödessä tai leikin mennessä liian rajuksi. Liioittelua on, jos vanhempi koira ei anna pennun edes liikkua talossa. Eli jos vanhempi koira murisee, kun pentu kävelee kolmen metrin päästä poikittain ohi, tulee tähän käytökseen puuttua.

Helpommin toimeen tulevat vastakkaiset sukupuolet, mutta mikäli johtajuus on kunnossa, ei ongelmia tule useammankaan nartun tai uroksen kanssa.

Janita Leinonen

Julkaistu Koirat-lehdessä