Pennun hankinta

12.06.2013

PENTUBUUMI

Kevät ja kesä ovat pennunhankinnan kulta-aikaa. Kukaan ei odota, että siitä kotiin valitusta suloisesta pienestä karvapallerosta voisi kehittyä ongelmakoira vuosien saatossa. Aina ei kaikesta kuitenkaan voida syyttää pelkästään koiran omistajaa, sillä myös kasvattajalle on iso osuus siinä, millaiseksi koira aikuisena kehittyy.

KAUNIS, FIKSU VAI TERVE

Kasvattajan tehtävänä on rodun jalostaminen. Jalostus ei tarkoita rodun lisäämistä, vaan nimenomaan jalostamista parempaan suuntaan. Tämä onnistuu vain, mikäli jalostusyksilöiksi valitaan keskitasoa parempia yksilöitä. Jokaisen koiran ei tarvitse saada pentuja. Valitessa koiria jalostukseen, tulisi ennen kaikkea ottaa huomioon niiden luonne ja terveys, vasta kolmantena arvoasteikossa tulee ulkonäkö. Miten kukaan voisi nauttia kauniin koiran kanssa elämisestä, jos se on jatkuvasti sairas tai kärsii luustovikojen takia? Tai mitä tekee kauniilla koiralla, jota ei voi ottaa minnekään mukaan, koska se on aggressiivinen tai pelkää kaikkea?

PENTUMARKKINAT

Pentukaupassa pätee ostajan markkinat. Niin kauan kun on kysyntää ja "huonommatkin" pennut saadaan kaupaksi, riittää pentutehtailijoita, joita ei koiran myöhempi hyvinvointi kiinnosta maksusuorituksen saatuaan. Luotettavimpia pennunkyselypaikkoja ovat rotuyhdistysten pentuvälitykset, niissä on tietämystä rodusta ja yleensä jonkinnäköistä valvontaa käytettäville yhdistelmille ja myytäville pennuille. Kun valitset itsellesi uutta perheenjäsentä, muista, että valinta voi koskettaa sinua jopa 15 vuotta. Ei siis kannata valita huonoissa oloissa tai eristyksessä kasvatettua pentua vain säälistä. Huonossa lykyssä saat itsellesi monen vuoden murheet ja päänsäryn epäsosiaalisen pennun muodossa.

KASVATTAJISSA ON EROA

Hyvä kasvattaja kyselee paljon, koska hän on kiinnostunut pentujen tulevista olosuhteista. Hän on ylpeä koiristaan ja osaa perustella miksi on tämän yhdistelmän teettänyt ja mikä tekee pentujen vanhemmista keskivertoa parempia yksilöitä. Hyvä kasvattaja tietää ja kertoo avoimesti rodusta ja sen perinnöllisistä sairauksista, eikä hän lupaa myydä pentua puhelimitse tai mailitse, näkemättä ostajaehdokasta. Tällainen kasvattaja madottaa pennut ja emän useampaan kertaan ennen luovutusta ja teettää pennuilla eläinlääkärin terveystarkastuksen. Hän tekee ostajan kanssa Suomen Kennelliiton kauppasopimuksen ja antaa mukaan pennun hoito-ohjeet ja rekisteripaperit. Pennut on kasvatettu ihmisten ja äänten ympäröiminä ja sekä pennut, että niiden emä näyttävät reippailta, puhtailta ja hyvin hoidetuilta.

PENNUN VALITSEMINEN

Tutustu eri rotuihin etukäteen. Pystykorvat haukkuvat paljon, metsästykseen jalostetut rodut ovat kiinnostuneempia hajuista ja palveluskoirarodut vaativat aktiivisemman kodin. Valitse rotu oman luonteesi, kokemuksesi ja elämäntilanteesi mukaan. Kaikki saman rodun edustajat eivät ole samanlaisia. Vertaile vanhempien ja niiden lähisukulaisten terveys- ja kilpailutuloksia sekä mahdollisia luonnetestejä. Kysele esiintyykö pentujen suvussa paukkuarkuutta, kivesvikaa, hammaspuutoksia, kuuroutta, allergioita tai luonneongelmia. Käy paikanpäällä tutustumassa pentueen vanhempiin ja mikäli ne ovat arkoja tai aggressiivisia, valitse pentusi muualta. Ota pentu kasvattajalta, jonka kanssa tulet hyvin juttuun, niin saat varmasti apua myöhemminkin.

SOSIAALISTAMISEN TAIKAA

Pentujen käsittely alle kahden viikon ikäisenä vaikuttaa suotuisasti myöhempään keskittymiskykyyn, kärsivällisyyteen, henkiseen tasapainoon ja stressitasoon (Hans Selye -52). Foxin mukaan samana ajanjaksona stimuloidut pennut ratkaisivat vanhempana nopeammin kiertotieongelmat kuin vähävirikkeisessä ympäristössä kasvaneet.

Pennun sosiaalistamisajaksi lasketaan 5-12 viikon elinikää. Tämä ajanjakso on perusedellytys mukautumis- ja oppimiskyvylle. Tähän väliin mahtuvat kokemukset vaikuttavat pysyvästi koko koiran loppuelämään. Samalla tavalla kuin lihakset tarvitsevat kuormitusta kehittyäkseen, myös aivot tarvitsevat ärsykekuormitusta. Eristyksessä kasvaneilla pennuilla on heikompi oppimiskyky ja ongelman ratkaisutaito, ne ovat useammin ylivilkkaita, ylireagoivia ja kykenemättömiä kohtaamaan uusia tilanteita ja paikkoja ilman äärimmäistä pelkoa.

ERISTYKSESTÄ ONGELMIA

Bacon ja Stanley ovat tutkineet sosiaalistamisen merkitystä pennuilla. Alle viiden viikon ikäisinä ihmisten seurassa aikaa viettäneet pennut ovat luottavaisia ihmisiä kohtaan. Seitsemän viikon ikäisinä ihmisten seuraan totutetuilta pennuilta kestää pidempään voittaa ihmisten luottamus. Yhdeksän viikon iässä ihmisten seuraan otetut pennut suhtautuvat ihmisiin pelokkaasti ja vasta 14 viikon ikäisenä ihmisiin tutustutetut pennut käyttäytyvät kuin villieläimet. Ne eivät lähesty ihmistä ja yrittävät paniikissa karkuun ihmisen lähestyessä. Samoin vaikuttaa muu virikkeetön ympäristö (Fox -71). Viiden viikon iässä tavaroiden ja äänten keskellä elänyt pentu tutkii ympäristöä kiinnostuneena. Kahdeksan viikon iässä huonekaluihin yms. totutettu pentu vetäytyy pois, eikä tutki esineitä. Vasta 12 viikon ikäisenä virikkeelliseen ympäristöön otettu pentu lamaantuu jäykäksi pelosta kohdatessaan uuden esineen.

KARTUTA KOKEMUKSIA

Sinulla on valinnanvapaus pentua hankkiessasi. Mikäli et tunne pennun taustaa ja kasvatusolosuhteita, vältä yli kahdeksan viikon ikäisen pennun ottamista. Jos sosiaalistamiskausi on ohi, sitä ei enää koskaan pystytä korvaamaan. Ottaessasi eristyksissä kasvaneen neljän kuukauden ikäisen pennun, kerjäät hankaluuksia. Suloisuudestaan huolimatta, se ei tule koskaan suhtautumaan ympäristöön ja ihmisiin samalla luottamuksella kuin hyvin sosiaalistettu pentu. Kaikki mitä pentusi kokee alle 12 viikon iässä, se pitää normaaleina, jokapäiväiseen elämään kuuluvina asioina. Anna siis pennulle niin paljon kokemuksia kuin mahdollista varhaisessa vaiheessa. Totuta se vieraisiin eri-ikäisiin ihmisiin, liikenteeseen, autoiluun, ääniin, hissiin, muihin eläimiin, liukkaisiin lattioihin jne. Sinä ja kasvattaja voitte vaikuttaa pentusi tulevaisuuteen, tehkää siitä turvallinen ja elämisen arvoinen!

Kirjoittaja: Janita Leinonen

Julkaistu Koirapostissa